Jätkänkynttilä silta

Perusturvalautakunta, kokous 29.1.2020

Pöytäkirja on tarkastettu

§ 19 Vastaus kuntalaisaloitteeseen vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalvelujen omavastuiden muuttamisesta

ROIDno-2019-2095

Aikaisempi käsittely

Valmistelija

Maija Tervo, vt. palvelualuepäällikkö, maija.tervo@rovaniemi.fi
Seija Säkkinen, kuljetuspäällikkö, seija.sakkinen@rovaniemi.fi
Jari Airaksinen, talouspäällikkö, jari.airaksinen@rovaniemi.fi
Tarja Holländer-Tyni, hallintopäällikkö, tarja.hollander-tyni@rovaniemi.fi
Miikka Ruokamo, hallintolakimies, miikka.ruokamo@rovaniemi.fi
Hannu Kumpula, joukkoliikenneinsinööri, hannu.kumpula@rovaniemi.fi

Perustelut

Rovaniemen Kehitysvammaisten Tuki ry on 12.6.2019 tehnyt aloitteen Rovaniemen kaupungille vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalvelujen omavastuuosuuden muuttamisesta.

"Rovaniemen kaupunki on uudistanut linja-autoliikenteen lipputaksat ja hinnat 1.8.2018 kaupungin siirryttyä uuteen Linkkari-paikallisliikennejärjestelmään, jossa tuotteet ovat muuttuneet verrattuna vuoden 2013 tilanteeseen. Tätä ei ole huomioitu vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalvelujen maksuissa. Vammaiset eivät ole tällä hetkellä yhdenvertaisia muihin kuntalaisiin nähden. Myöskään 10.6.2016 ratifioidun YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen vaatimuksia yhdenvertaisuudesta ei ole huomioitu.

Esitämme, että:

1) vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalvelujen omavastuuosuudet päivitetään pikaisesti vastaamaan yhdenvertaista kohtelua niin, että omavastuun hinnoittelu vastaa joukkoliikenteen hinnoittelua niin, että vammaisillakin henkilöillä on oikeus kaikkiin alennuksiin.

2) jos maksukertymän mahdollista pienenemistä ei ole huomioitu perusturvan vuoden 2019 budjetissa, siihen varataan lisämääräraha eikä sitä oteta vammaispalvelujen sisältä.

3) vuoden 2020 budjetissa huomioidaan lisämäärärahan tarve jo lähtökohtaisesti määrärahoja lisäämällä.

Perustelut

Aikuisilla ero kertalipun ja arvolipulla maksetun kertamaksun välillä on A-vyöhykkeellä 70 centtiä ja AB-vyöhykkeellä 1,10 euroa. Näin aikuisella, joka käyttää kuukaudessa 9 edestakaista matkaa A-vyöhykkeellä, eroksi tulee 12,60 euroa kuukaudessa ja 151,20 euroa vuodessa. AB-vyöhykkeellä ero on vielä suurempi eli 19,80 e/kk ja 237,76 euroa vuodessa. 

Kuljetuspalveluista voidaan periä asiakkaalta enintään paikkakunnalla käytettävissä olevan julkisen liikenteen maksua vastaava tai muu siihen verrattavissa oleva kohtuullinen maksu. Sosiaalihuoltolain ja sosiaalihuollon asiakaslain mukainen asiakkaan edun ensisijaisuuden periaate sekä perustuslain säännökset ja maassamme noudatettava perus- ja ihmisoikeusmyönteisen laintulkinnan periaate puoltaisivat sitä, että omavastuun määräytymisen perusteena käytetään edullisinta mahdollista lipunhintaa, jonka vastaavassa tilanteessa oleva vammaton henkilö vastaavasta matkasta maksaa. Tällöin jos esimerkiksi arvo- tai kausilipulla matkan hinta on alhaisempi kuin kertalipulla maksettuna, kertalipun hinnan ei tulisi olla omavastuun määräytymisen perusteena. 

THL:n vammaispalvelujen käsikirjan mukaan "Kuljetuspalvelujen asiakasmaksun omavastuun tarkoituksena on, että kuljetuspalvelun käyttäjät olisivat taloudellisesti samassa tilanteessa kuin julkiseen liikenteen käyttäjät". Nykyisessä hinnoittelussa ei myöskään huomioida YK:n vammaissopimuksen 20 artiklaa, jonka mukaan hinnan tulee olla kohtuullinen. Mielestämme kohtuullisena hintana ei voida pitää edellä kuvattua hinnoittelua muihin kuntalaisiin nähden. Yhdenvertaisuuslain 5 § mukaan viranomaisen velvollisuus on edistää yhdenvertaisuutta. Viranomaisen on arvioitava yhdenvertaisuuden toteutumista toimissaan ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden toteuttamisen edistämiseksi. 

Esitämme myös, että perusturvalautakunta

-tiedottaa vammaispalvelumatkojen käyttäjille mahdollisuudesta hakea alennusta omavastuusta

-tiedottaa mahdollisuudesta hakea palautusta jo suoritetuista korkeammista ei-kohtuullisista maksuista ennen kuin muutos saadaan käytännössä toteutumaan muun muassa ohjelmistopäivitysten takia. "

Perusturvalautakunnan vastaus kuntalaisaloitteeseen

Kunta järjestää kuljetuspalveluja vaikeavammaisille henkilöille vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (380/1987 Vammaispalvelulaki) 8.2 §:n nojalla. Vastaavan asetuksen 6 §:n mukaan kunnan on järjestettävä  kuljetuspalveluja asetuksen 5 §:ssä tarkoitetulle henkilölle siten, että hänellä on mahdollisuus suorittaa välttämättömien työhön ja opiskeluun liittyvien matkojen lisäksi vähintään kahdeksantoista yhdensuuntaista jokapäiväiseen elämään kuuluvaa matkaa kuukaudessa.

Vammaispalvelulain nojalla järjestettävistä kuljetuspalveluista perittävästä asiakasmaksusta säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun asetuksen (912/1992) 6 §:ssä, jonka mukaan  vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain 8 §:n 2 momentissa tarkoitetuista vaikeavammaisille järjestettävistä kuljetuspalveluista voidaan periä enintään paikkakunnalla käytettävissä olevan julkisen liikenteen maksua vastaava maksu tai muu siihen verrattavissa oleva kohtuullinen maksu.

Rovaniemen perusturvalautakunta on 27.8.2013 § 92 päättänyt Vammaispalvelu- ja sosiaalihuoltolain mukaisten kuljetuspalveluiden soveltamisohjeesta 1.11.2013 alkaen. Ohjeen mukaan kuljetuspalvelumatkojen omavastuuosuus on julkisen liikenteen maksun mukainen. 

Julkisen liikenteen maksut

Rovaniemen kaupungin järjestämässä joukkoliikenteessä on päätetty ottaa  käyttöön kolme taksavyöhykettä. Sisin A-vyöhyke on sama kuin entinen taajamalippualue. B-vyöhykkeen ulkoreuna yltää keskustasta reilun 25 kilometrin etäisyydelle sisältäen mm. Muurolan, Sinetän ja Vikajärven. Tämän ulkopuolelle jäävä alue kaupungin rajalle asti on ulointa C-vyöhykettä.  Kyseinen päätös koskee joukkoliikennelain 869/2009 ja sen 1.7.2018 kumonneen liikennepalvelulain (Laki liikenteen palveluista 320/2017) perusteella hankittua joukkoliikennettä, se ei koske SHL ja VPL perusteella järjestettyjä kuljetuspalveluja.

Tällä hetkellä joukkoliikenteen vyöhykepohjainen hinnoittelu on käytössä vain kaupungin järjestämässä paikallisliikenteessä, jota on vyöhykkeellä A sekä B, jolla liikennöi ainoastaan yksi linja Muurolan ja keskustan välillä. Kaupungin järjestämässä paikallisliikenteessä on käytössä vyöhykehinnoitteluun perustuva valtakunnallinen lippu- ja maksujärjestelmä Waltti. Vyöhykepohjainen hinnoittelu Waltti-kortteineen ei ole toistaiseksi käytössä kaupungin järjestämässä palvelu- asiointi- ja työmatkaliikenteessä, ELY -keskuksen järjestämässä liikenteessä eikä markkinaehtoisessa liikenteessä. Paikallisliikenteen lisäksi Waltti-liikennettä on tarkoitus laajentaa kattamaan myös muuta kaupungin järjestämää joukkoliikennettä uusien kilpailutusten yhteydessä. Uusissa tarjouspyynnöissä vaaditaan liikennöitsijöiltä Waltti-lippu- ja maksujärjestelmän edellyttämät laitteet ja taustajärjestelmät. Myös ELY-keskuksen järjestämän liikenteen ja markkinaehtoisen liikenteen liittyminen osaksi kaupungin Waltti-liikennettä on pitkän tähtäimen tavoitteena.

Rovaniemen kaupungin teknisen lautakunnan 20.2.2018 § 24 päättämät joukkoliikenteen 4.6.2018 voimaan tulleet lippujen hinnat perustuvat vyöhykkeisiin ja ovat tällä hetkellä liikennöitävillä vyöhykkeillä A, B sekä AB seuraavat:

Lipputyyppi Lapsi (0–16 v) Nuori (17–24 v) ja 25 v 
täyttänyt opiskelija
 
Aikuinen  Yli 65-vuotias*
 A,B  AB A,B  AB   A,B AB   A,B  AB
Kertalippu  1,80  2,80  3,50 5,50  3,50  5,50  3,50  5,50
Kertamatka arvolipulla  1,40  2,20  1,96  3,08  2,80  4,40  1,96  3,08
Kausilippu, 30 päivää  28,00  35,00  33,00  42,00  55,00  70,00  55,00  70,00
Vuorokausilippu  4,50  7,00  8,80  13,80  8,80  13,80  8,80  13,80
Kelan opiskelijalippu  33,00  33,00  33,00  33,00      

Matkapalvelukeskuksen omavastuuhinnat ja käytäntö

Matkapalvelukeskuksen tämänhetkinen käytäntö omavastuumaksujen määrittämisessä vastaa Rovaniemen kaupungin palvelu-, asiointi- ja työmatkaliikenteen hinnaston mukaisia hintoja, jotka ovat kilometripohjaisia. 

KERTALIPPU Hinta määräytyy matkan enimmäispituuden mukaan seuraavasti:
Matkan pituus Aikuiset Nuoret 17-24-vuotiaat Lapset alle 17-vuotiaat
0 - 6 km 3,3 3,3 1,7  
6,01 - 9 km 3,6 3,6 1,8  
9,01 - 12 km 3,9 3,9 2  
12,01 - 16 km 4,7 4,7 2,4  
16,01 - 20 km 5,5 5,5 2,8  
20,01 - 25 km 6,1 6,1 3,1  
25,01 - 30 km 6,8 6,8 3,4  
30,01 - 35 km 7,4 7,4 3,7  
35,01 - 40 km 8,2 8,2 4,1  
40,01 - 45 km 9,3 9,3 4,7  
45,01 - 50 km 10,1 10,1 5,1  
50,01 - 60 km 11,8 11,8 5,9  
60,01 - 70 km 13,7 13,7 6,9  
70,01 - 80 km 15,5 15,5 7,8  
80,01 - 90 km 17,3 17,3 8,7  
90,01 - 100 km 18,7 18,7 9,4  
100 - 110 km 20,4 20,4 10,2  
110 - 120 km 22 22 11  
120 - 130 km 23,5 23,5 11,8  
130 - 140 km 25,2 25,2 12,6  
140 - 150 km 26,3 26,3 13,2  

Matkapalvelukeskuksen kuljetuksen omavastuumaksuosuus määritellään viranomaisen päätöksenteon yhteydessä. Omavastuumaksua perittäessä huomioidaan asiakkaan ikä oheisen taulukon mukaisesti.

Matkapalvelukeskuksen alhaisin nuorten ja aikuisten omavastuumaksu on 3,30 euroa ja kaupungin järjestämän joukkoliikenteen (paikallisliikenteen) nuoren ja aikuisen alhaisin kertalippu vyöhykkeellä A,B on 3,50 euroa. Alhaisin arvolippu maksaa heille vyöhykkeillä A ja B puolestaan 2,80 euroa. Matkapalvelukeskuksen omavastuuhinnan ero kaupungin järjestämän joukkoliikenteen arvolippuun on 50 senttiä, ei 70 senttiä kuten aloitteessa mainitaan. Arvolippu on erillinen lipputuote, joka edellyttää Waltti-matkakortin hankintaa ja sille etukäteen ladattavaa rahaa. Arvolippua ei voi rinnastaa kertalippuun. 

Kilometriperusteisen ja aloitteessa esitetyn vyöhykkeisiin perustuvan laskennallisen omavastuun kustannuksia on tarkasteltu ajanjaksolla 1.8.2018 -31.5.2019. Laskelmissa ilmeni, että 460 kuljetuspalveluiden asiakkaan kilometriperusteinen omavastuukertymä jäi alle laskennallisen vyöhykepohjaisen omavastuun ts. he hyötyivät nykyisestä kilometriperusteisesta maksusta. Keskimääräinen hyöty oli kuukaudessa 3,24 euroa.

Laskelmien mukaan pienempi osa eli 206 asiakasta hyötyisi vyöhykepohjaisesta omavastuun maksusta. Keskimääräinen hyöty heillä olisi 3,18 euroa kuukaudessa. Laskelmien valossa omavastuukertymän muuttaminen joukkoliikenteen vyöhykehintaperusteiseksi maksuksi olisi suuremmalle osalla kuljetuspalveluiden asiakkaista epäedullinen. Nykyisen kilometriperusteisen omavastuumaksun hyöty perustuu moniportaiseen hitaasti korottuvaan kilometrimaksuun kun taas vyöhykehintoja on olemassa kolme: A ja B ja C / AB ja BC / ABC, joista tällä hetkellä käytössä vain A, B ja AB. Koko kaupungin alueella muussa liikenteessä kuin kaupungin järjestämässä paikallisliikenteessä, myös vyöhykkeillä A ja B, hinnat ovat palvelu-, asiointi- ja työmatkaliikenteen hinnaston mukaiset ja osin yksityisen palveluntuottajan määrittelemän hinnaston mukaiset.

Kuljetuspalveluiden asiakkailla on oikeus käyttää kuljetuspalveluja kaikilla Rovaniemen kaupungin vyöhykkeillä ja sen lisäksi yli yhden kuntarajan. Joukkoliikenteen vyöhykehintainen hinnoitteluperuste ei kattaisi matkoja, jotka ylittävät kuntarajan. Kustannuksia vertailtaessa havaittiin, että jos kuljetuspalveluissa siirryttäisiin joukkoliikenteen vyöhykehintoihin ja aikuinen asiakas tilaisi lyhyen kyydin, joka olisi vyöhykkeellä AB, eli ylittäisi vyöhykerajan, olisi hänen omavastuunsa 5,50 (arvolipulla 4,40) euroa kun taas kilometriperusteisen omavastuun kustannus on kilometreistä riippuen joko 3,30 euroa, 3,90 euroa tai 4,70 euroa ja vasta 16,1 - 20 km matkalla 5,50 euroa. 

Rovaniemen alueella ELY-keskuksen hankkimassa liikenteessä ja markkinaehtoisessa liikenteessä on lähes poikkeuksetta käytössä täsmälleen sama kilometripohjainen hinnasto kuin kaupungin palvelu-, asiointi- ja työmatkaliikenteessä.  Aloitteeseen vastaamisen valmistelussa löydetyt poikkeukset koskivat yksittäisiä markkinaehtoisen liikenteen linjoja, joissa hinnat poikkesivat em. hinnastosta ylöspäin. Yhtään edullisempaan suuntaan poikkeavaa hintaa ei löytynyt. Vertailun perusteella arvioiden Rovaniemellä on käytössä  ”paikkakunnalla käytettävissä olevan julkisen liikenteen maksua vastaava maksu tai muu siihen verrattavissa oleva kohtuullinen maksu”.  

Taksiliikenne käyttää maksuperusteenaan kilometripohjaista hinnoittelua. Aloitteeseen vastaamisen valmistelussa todettiin, että nykyinen kilpailutus ja palvelusopimukset perustuvat kiilometripohjaiselle hinnoitteluperusteelle. Palvelusopimukset palveluntuottajien kanssa on solmittu samoin kilometripohjaiseen hinnoitteluun perustuen. Kahden eri hinnoitteluperustan käyttäminen edellyttäisi Matkapalvelukeskuksen sopimusten muuttamista tai mahdollisesti jopa uutta kilpailutusta. Tätä ei ryhdytty aloitteeseen vastaamisen valmistelussa tarkemmin selvittämään. Myöskään ei tarkemmin selvitetty miten tietyn taksioikeuden omaavan asiakkaan tai Matkapalvelukeskuksen ns. ylivuotoautojen kohdalla meneteltäisiin. Todetaan kuitenkin, että hinnoittelumuutos olisi monimutkainen ja mitä ilmeisemmin sekaannusta aiheuttava - jos muutos yleensä olisi toteutettavissa.  

Maksun ylittäessä kuukausikohtaisen omavastuuosuuden  / Kuljetuspalveluiden soveltamisohjeet

Kuljetuspalveluiden omavastuun maksut perustuvat yksilökohtaiseen matkustustarpeeseen, joka voi asiakkaalla vaihdella. Kuljetuspalvelun omavastuun kertymistä tai ylittymistä on etukäteen vaikea arvioida.

Rovaniemen kaupungin vammais- ja sosiaalihuoltolain mukaisten kuljetuspalveluiden soveltamisohjeen mukaisesti, mikäli vammaispalvelulain mukaisten opiskelu-, työ- ja asiointimatkojen yhteenlasketut kuukausittaiset omavastuuosuudet ylittävät säännöllisesti kaupungin alueella kuukausikohtaisen taajama- tai seutulipun tai eläkeläislipun hinnan, saa ylimenevän osuuden vammaispalvelusta palautuksena. Palautus maksetaan hakemuksesta, johon on liitetty maksutositteet. Kuljetuspalveluiden soveltamisohjeissa on jo huomioitu, ettei maksu kuukaudessa ylitä taajama-, seutulipun tai eläkeläislipun hintaa (nykyiset paikallisliikenteen kuukausiliput). Etukäteen ei voida tietää kuinka paljon asiakas kuukaudessa käyttää kuljetusmatkoja eikä sitä, ylittääkö maksettu omavastuuosuus kuukausilippujen hinnat. Myös kuukausilipulla matkustavan asiakkaan todellinen kertamatkan kustannus voi vaihdella sen mukaan kuinka paljon matkoja käytetään ja/tai jääkö osa etukäteen maksetuista matkoista jostain syystä käyttämättä. 

Jos kuljetuspalveluasiakkaan omavastuuosuus ylittää ohjeessa mainitut maksut tulee hänen ottaa yhteyttä kuljetuspäätöksen tehneeseen viranomaiseen kuljetuspalveluohjeen mukaisesti. Myös muut asiakkaan oikeusturvakeinot ovat käytössä (oikaisuvaatimus, valitus, kantelu).

Kuljetuspalveluohjeiden soveltamisohjeiden päivitys

Vammaispalvelu- ja sosiaalihuoltolain mukaisten kuljetuspalveluiden soveltamisohje on päivityksessä, siinä yhteydessä myös omavastuuta koskevat ohjeet päivitetään. Kuljetuspalvelun soveltamisohjeita päivitettäessä tullaan maksuttomuuden ja omavastuuosuuden maksamisen käytännöt tarkistamaan. Kuljetuspalveluiden soveltamisohjeet koskevat sekä vammaispalvelulain että sosiaalihuoltolain mukaisía kuljetuspalveluja. Tekninen lautakunta päättää hankkimiensa liikennepalvelulain (Laki liikenteen palveluista 320/2017) mukaisten joukkoliikennepalvelujen taksoista. 

Maksuttomat matkat

Vammaispalvelulain ja sosiaalihuoltolain mukaisten kuljetuspalveluiden asiakkailla on mahdollisuus eräisiin maksuttomiin palveluihin.

Perusturvalautakunta on päättänyt kuljetuspalveluiden soveltamisohjeista päättäessään (Petultk 27.8.2013 § 92), että vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalveluiden asiakkaiden palvelulinjoilla matkustaminen on maksutonta. Lautakunta on päättänyt myöhemmin (Petultk 14.3.2018 § 42), että maksuttomuus koskee myös sosiaalihuoltolain mukaisia kuljetuspalveluiden asiakkaita.  Tällöin asiakkailla kuluu vain matka kuljetuspalvelumatkoista. Muut palvelulinjoilla matkustavat maksavat normaalin julkisen liikenteen maksun. 

Lisäksi on huomioitavaa, että tekninen lautakunta on 25.4.2018 § 54 päättänyt Rovaniemen kaupungin järjestämän joukkoliikenteessä maksuttomasti matkustamiseen oikeutetuista henkilöistä seuraavasti: 

  •  

    • Enintään kaksi alle 7-vuotiasta lasta yhdessä aikuisen maksavan asiakkaan kanssa. Lapsiryhmään kuuluvista lapsista tulee maksaa normaali lastenlippu. Mahdollisen yksin matkustavan alle 7-vuotiaan lapsen tulee maksaa normaali lastenlippu.

    • Lastenvaunuissa tai -rattaissa alle 7-vuotiasta (Tekninen lautakunta 22.10.2019 § 128) lasta kuljettava henkilö ilman aikarajoitusta. Vaunuissa kuljetettavan lapsen lisäksi vaunuja työntävän henkilön kanssa voi maksutta matkustaa toinen alle 7-vuotias lapsi.

    • Suomen 1939–1945 sotien sotaveteraanit ja -invalidit kalenterivuodeksi kerrallaan. Oikeus edellyttää henkilöllisyyden todistamista sekä tarvittavien veteraani- tai sotainvaliditodistusten esittämistä

  •  

    • Pyörätuolimatkustaja ja yksi hänen mukanaan matkustava saattaja tai avustaja. Saattajan tai avustajan tulee avustaa pyörätuolimatkustajaa koko matkan ajan.

    • Waltti-lipulla matkustavan avustajaoikeuden saaneen henkilön saattaja. Asiakas maksaa kuitenkin itse matkastaan normaalin käyttäjäryhmänsä mukaisen lipun hinnan.

Ja edelleen on huomioitavaa, että tekninen lautakunta päätti kokouksessaan 22.10.2019 § 127, että Rovaniemen kaupungin järjestämään paikallisliikenteeseen, Linkkariin, myönnetään maksuton matkustusoikeus henkilöille, joilla on vammaispalvelu- tai sosiaalihuoltolain perusteella Rovaniemen kaupungin tekemä myönteinen kuljetuspäätös. Kyseessä on kokeilu ajalla 1.1.-31.12.2010. Lisäksi tekninen lautakunta päätti että rollaattoria käyttävä henkilö on oikeutettu maksuttomaan matkustamiseen Rovaniemen kaupungin järjestämässä joukkoliikenteessä arkisin klo 9-14 ja klo 17 jälkeen sekä viikonloppuisin (Tekninen lautakunta 22.10.2019 § 128). 

Oikeuskatsaus vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalveluiden omavastuuseen

Eduskunnan oikeusasiamies on antanut ratkaisun 5.3.2019 (EOAK/1739/2018) vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalvelujen omavastuusta. Ratkaisun mukaan:

"Kuten edellä on todettu, asiakasmaksuasetuksen 6 §:n mukaan vammaispalvelulain mukaisista kuljetuspalveluista voidaan periä enintään paikkakunnalla käytettävissä olevan julkisen liikenteen maksua vastaava maksu tai muu siihen verrattavissa oleva kohtuullinen maksu.

Kunnalla on oikeus päättää asiakasmaksulain ja -asetuksen asettamissa rajoissa kuljetuspalveluista perittävästä asiakasmaksusta (omavastuuosuudesta). Asiakasmaksuasetuksen 6 §:n säännös on väljä ja antaa mahdollisuuden soveltajalleen harkintavallan käyttöön. Oikeuskäytännöstä ei ole löydettävissä kaikkiin tilanteisiin selkeää ohjetta siitä, miten kuljetuspalveluista perittävä asiakasmaksu tulisi määrätä.

Oikeuskäytännössä on lähtökohtaisesti katsottu, että kuljetuspalveluiden omavastuuna on voitu periä julkisen liikenteen kertalipun hinta (matkasta riippuen paikallis- tai seutulippu). Esimerkiksi korkeimman hallinto-oikeuden (KHO 7.10.2003 T 2390) ratkaisussa oli kysymys kunnan vahvistamasta kuljetuspalveluista perittävästä maksusta (kunnallisvalitusasia). Hallinto-oikeus katsoi, että kunnan kuljetuspalveluista voitiin periä enintään linja-autoliikenteen henkilötaksaa vastaava kertalipun maksu. Kun valtuuston päätöksellä vahvistamat taksat ylittivät joissain tapauksissa kunnassa käytettävissä olevan julkisen liikenteen maksua vastaavan maksun, kunnanvaltuuston päätös oli lainvastainen. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi asiasta tehdyn valituksen.

Vammaispalveluasetuksen 4 §:ssä on säädetty jokapäiväiseen elämään liittyvistä kuljetuksista. Säännöksen 2 momentin mukaan jokapäiväiseen elämään liittyviä kuljetuksia ovat vaikeavammaisen henkilön asuinkunnan alueella tapahtuvat tai lähikuntiin ulottuvat kuljetukset. Asiakasmaksua määriteltäessä on siis huomioitava se, että oikeus kuljetuspalveluun on laajempi, kuin pelkästään asuinkunnan alueella tapahtuvat kuljetukset. Oikeuskirjallisuudessa (Räty, Vammaispalvelut 2017 s. 552) on todettu, että ”asiakasmaksu voitaneen määritellä käytettävissä olevan julkisen joukkoliikenteen keskimääräishinnan perusteella ainakin niissä tilanteissa, joissa vaikeavammainen henkilö käyttää kuljetuspalveluja sekä asuinkunnassa että lähikuntiin ulottuvina. Tilanne voi olla toinen, jos vaikeavammainen henkilö osoittaa, että hänen käyttämänsä matkat tehdään vain asuinkunnan alueella. Kuljetuspalvelumaksu tulisi tällöin määrätä yksinomaan sen käytettävissä olevan taksan mukaisesti, mikä paikkakunnalla on käytettävissä.”

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on 14.12.2017 (Dnro 3150/2/15 / RoiDno 2017-4497) antanut päätöksen omana aloitteenaan otetussa asiassa kuljetuspalveluiden asiakasmaksun perintäkäytännöistä. Ratkaisun mukaan: "Kuljetuspalveluista voidaan periä vammaispalvelulain 14 §:n mukaan maksu siten, kuin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakaspalvelusta annetussa laissa (asiakasmaksulaki) säädetään. Asiakasmaksulain 4 §:stä ilmenee, että kuljetuspalveluista voidaan periä maksu, jonka suuruus määräytyy asiakasmaksuasetuksen 6 §:n mukaisella tavalla. Asiakasmaksulaissa on erikseen säädetty sosiaalipalveluista perittävän maksun alentamisesta tai sen poistamisesta.

Kuljetuspalveluista maksettava omavastuuosuus, oikeammin siis vaikeavammaiselle palvelun käyttäjälle määrätty asiakasmaksu, määräytyy asiakasmaksuasetuksen 6 §:n sekä myös henkilön taloudellisten olosuhteiden perusteella. Asiakasmaksuasetuksen 6 §:n mukaan vaikeavammaiselle henkilölle järjestettävistä kuljetuspalveluista voidaan periä enintään paikkakunnalla käytettävissä olevan julkisen liikenteen maksua vastaava maksu tai muu siihen verrattavissa oleva kohtuullinen maksu.

Määrättävä maksu (omavastuuosuus) määräytyy säännöksen mukaisesti julkisen joukkoliikenteen taksan mukaan ja mikäli kunnan alueella ei ole järjestetty esimerkiksi linja-autoliikennettä tai muuta julkista liikennettä, voi maksu olla julkisen liikenteen taksaa vastaava tai muu siihen verrattavissa oleva maksu, jota on pidettävä kohtuullisena.

Asiakasmaksua määrättäessä on huomioitava se, että oikeus kuljetuspalveluihin on laajempi kuin pelkästään asuinkunnan alueella tapahtuvat kuljetukset siten kuin vammaispalveluasetuksen 4 §:stä ilmenee. Kuljetusalueella saattaa olla merkitystä esimerkiksi silloin, kun kuljetuspalvelun tariffit on jaettu esimerkiksi vyöhykkeisiin tai muihin julkisen liikenteen käytöstä aiheutuviin maksuihin, joiden suuruus kuljetusalueella eroaa toisistaan.

Asiakasmaksuasetuksen 6 §:n säännös on sanamuodoltaan väljä ja antaa soveltajalleen harkintavaltaa. Asetuksen sanamuodosta ei ilmene, onko kuljetuspalvelumaksun (omavastuuosuuden) määräämisessä huomioitu esimerkiksi yksittäislipun hinta vai voidaanko maksun perusteena käyttää esimerkiksi kuukausittaisen sarjalipun hintaa.

Oikeuskäytännöstäkään ei ole löydettävissä selkeää ohjetta siitä, miten kuljetuspalveluista perittävän asiakasmaksu tulisi määrätä. Korostan kuitenkin, että kunnalla on velvollisuus määritellä palveluista perittävät maksut siten, että maksut eivät estä palveluiden käyttöä.

Määrättävän asiakasmaksun tulee olla palvelun käyttäjän kohdalla asiakasmaksuasetuksen 6 §:n tarkoittamin tavoin kohtuullinen.

Mikäli kunta perii asiakasmaksun esimerkiksi kuukausimaksuina, on sen huolehdittava siitä, että maksu ei muodostu kuljetuspalvelun käyttäjälle kohtuuttomaksi. Mikäli kuljetuspalveluasiakas käyttää kuljetuspalveluja vähän tai kuukausittaisia matkoja jää käyttämättä, tulee päätöksentekijän (kunnan) arvioida, miten maksu peritään näissä tilanteissa ja tuleeko asiakkaalle esimerkiksi palauttaa käyttämättömistä matkoista hänen jo suorittamiaan asiakasmaksueriä.

Saamistani selvityksistä ilmenee, että ainakin osassa lausunnon antaneista kunnista voi vaikeavammainen henkilö maksaa kuukausimaksun sijasta valintansa mukaan asiakasmaksun pelkästään käyttämistään palveluista. Tällaisella menettelyllä edistetään mielestäni vammaisen henkilön oikeuksien toteutumista.

Minulla ei ole huomautettavaa asiakasmaksun määräytymisestä ja sen perusteista. Totean tältä osin, että kuljetuspalvelujen käyttäjällä on oikeus saattaa asiakasmaksua koskeva asia viimekädessä hallinto-oikeuden tutkittavaksi."

Oikeuskirjallisuudessa (Tapio Räty: Vammaispalvelut, Vammaispalvelujen soveltumiskäytäntö 2017. Kynnys ry. sivut 552 - 553) on todettu että:

"Asiakasmaksuasetuksen 6 §:n säännös on sanamuodoltaan väljä ja antaa soveltajalleen harkintavaltaa. Asetuksen sanamuodosta ei ilmene se, onko kuljetuspalvelumaksun omavastuuosuutena käytettävä yksittäisen lipun hintaa vai sarjalipun yksittäisen matkan hintaa tai esimerkiksi 30 vuorokauden sarjalipun hintaa.

AOK 29.12.2006, Dnro 187/1/06. Tapauksessa kuljetupalvelujen omavastuuosuutena perittiin kertalipun mukainen hinta. AOK katsoi, että kaupungin menettely kuljetuspalveluista perittävien asiakasmaksujen suhteen oli lain mukainen. 

Oulun LO 7.10.1999 nro 368/l. LO katsoi että kohtuullisena kuljetuspalvelusta perittävänä maksuna oli pidettävä julkisen joukkoliikenteen alennuslipun - seutulipun - mukaan määräytyvää maksua. 

Turun HAO 16.5.2003 Nro 03/0343/2. HAO katsoi, että jos kunnan alueella ei ole järjestetty linja-autoliikennettä tai muuta julkista liikennettä, maksu voi olla julkisen liikenteen taksaa vastaava tai muu siihen verrattavissa oleva kohtuullinen maksu. Tapauksessa sosiaalilautakunnan päätöksen mukaisia maksuja ei ollut määritelty julkisten kulkuneuvojen käyttämistä vastaavien maksujen mukaan, vaan prosenttiosuutena taksimatkan kustannuksista. HAO katsoi, että kun maksut eivät olleet määrältään kaikilta osin vastaavan pituisen julkisen liikenteen taksaa vastaavia, vaan olivat ylittäneet sen mukaisen maksun, päätös oli lain vastainen. 

Hämeenlinnan HAO 27.1.2003 27.1.2003 Nro 03/0044/3. HAO hylkäsi kuljetuspalvelumaksusta tehdyn valituksen ja totesi päätöksessään, että kunta olisi voinut päättää, että vaikeavammaiselta henkilöltä peritään hänen käyttämistään kuljetuspalveluista kilometriperusteiseen linja-autotaksaan perustuvat omavastuuosuudet. 

AOK 26.3.2007 Dnro 584/1/06. AOK viittasi ratkaisussaan Länsi-Suomen lääninhallituksen lausuntoon ja totesi, että kyseessä olevan kunnan alueella oli vaikea määritellä yhtenäistä omavastuuosuutta. Lääninhallituksen mukaan, jos omavastuuosuutena käytettiin 4 euroa keskustan alueella tehtäviin matkoihin, se ei ollut julkiseen liikenteeseen verrattavissa oleva kohtuullinen maksu. Lääninhallituksen käsityksen mukaan vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalveluiden omavastuuosuudet voitaisiin kyseisen kaupungin alueella määritellä maksuluokkina matkan pituuden mukaan.  

EOA 10.3.2005 Dnro 676/4/03. EOA totesi ratkaisussaan, että hallinto-oikeudet voivat päätyä yksittäisissä ratkaisuissa erilaiseen lopputulemaan ilman, että ne olisivat ylittäneet lain suomaa harkintavaltaa tai menetelleet laillisuusvalvonnan näkökulmasta arvioituna lain vastaisesti.

EOA viittasi ratkaisussaan esimerkiksi Oulun lääninoikeuden 7.10.1999 antamaan päätökseen siitä, että kuljetuspalvelusta kuukausittain perittävän maksun määrä oli laskettava käyttäen laskentaperusteena seutulipun hintaa sen voimassaoloalueella. Vastaavasti Kuopion hallinto-oikeus antoi 17.12.2002 päätöksen, jonka mukaan kuljetuspalveluiden omavastuuosuus tuli julkisen liikenteen puuttuessa laskea kuntalipun hinnan mukaan ja Rovaniemen hallinto-oikeus puolestaan 12.10.2002 katsoi, että omavastuuosuus oli laskettava bussin vuosilipun hintaan perustuvaksi omavastuuosuudeksi. Helsingin hallinto-oikeus katsoi 2004 marraskuussa antamassaan ratkaisussa, että kuljetuspalveluista perittävä omavastuuosuuden suuruus määräytyi sen mukaisesti, kun omavastuuosuus vastasi käytössä olevaa julkisen liikenteen maksua asuinkunnan alueella tapahtuvien ja lähikuntiin ulottuvien kuljetusten osalta. 

Oikeuskäytännöstä ei siten ole löydettävissä selkeää ohjetta siitä, miten kuljetuspalveluista perittävä asiakasmaksu tulisi määrätä. Perustuslain 19 §:n säännös julkiselle vallalle kuuluvasta velvoitteesta turvata jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut, merkitsee kunnille kuitenkin velvollisuutta määritellä palveluista perittävät maksut siten, että ne eivät siirrä palveluja niitä tarvitsevien tavoittamattomiin." 

Määrärahan ja lisämäärärahan varaaminen

Määrärahojen tarve tulee aina lähtökohtaisesti osoittaa nimetyn tarpeen täyttämiseen. Tämä koskee myös mahdollista lisämäärärahaa.

Toimielimen talousarvio on toimintakatteen osalta sitova. Palvelualuekohtaiset määrärahat osoitetaan käyttösuunnitelmissa. Myös mahdolliset lisämäärärahat tulee osoittaa muutetun talousarvion mukaisissa käyttösuunnitelmissa.

Perusturvan toimialan talousarvioissa on varauduttu vammaispalvelulain ja sosiaalihuoltolain mukaisten matkojen järjestämiseen asiakkaille. Talousarviossa v. 2019 nämä summat ovat vammaispalvelulain mukaisten kuljetusten osalta      1 000 000 ja sosiaalihuoltolain mukaisten kuljetusten osalta 428 974 euroa.

Yhteenvetona

Rovaniemen kaupungin kuljetuspalveluiden omavastuuosuudet ovat vammaispalvelulain nojalla järjestettävistä kuljetuspalveluista perittävästä asiakasmaksusta sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun asetuksen (91271992) 6 §:n mukaiset. Omavastuu on paikkakunnalla käytettävissä olevan julkisen liikenteen maksua vastaava maksu tai muu siihen verrattavissa oleva kohtuullinen maksu. Rovaniemellä yleisimmin käytössä oleva julkisen liikenteen taksa on täsmälleen sama kilometripohjainen taksa, jota VPL:n mukaisissa kuljetuksissa käytetään, poikkeuksena kaupungin järjestämä paikallisliikenne ja yksittäiset kalliimmat markkinaehtoiseen liikenteen linjat.

Osaltaan kohtuulliset kuljetuspalvelut turvataan kuljetuspalveluiden soveltamisohjeella. Rovaniemen kaupungin vammaispalvelut on ohjeistanut vammais- ja sosiaalihuoltolain mukaisten kuljetuspalveluiden soveltamisohjeessaan menettelyn, silloin kun opiskelu-, työ- ja asiointimatkojen yhteenlaskettu kuukausittainen omavastuuosuus ylittää kaupungin alueella kuukausikohtaisen taajama- tai seutulipun tai eläkeläislipun hinnan (nykyiset paikallisliikenteen kuukausiliput).   Asiakas saa ylimenevän osuuden vammaispalvelusta palautuksena. 

 Aloitteen pohjalta tehdyissä laskelmissa ilmeni, että 460 kuljetuspalveluiden asiakkaan kilometriperusteinen omavastuukertymä jäi alle laskennallisen vyöhykepohjaisen omavastuun ts. he hyötyivät nykyisestä kilometriperusteisesta maksusta. Keskimääräinen hyöty oli kuukaudessa 3,24 euroa. Laskelmien mukaan pienempi osa eli 206 asiakasta hyötyisi vyöhykepohjaisesta omavastuun maksusta. Keskimääräinen hyöty olisi 3,18 euroa kuukaudessa. Laskelmien valossa omavastuukertymän muuttaminen joukkoliikenteen vyöhykehintaperusteiseksi maksuksi olisi suuremmalle osalla kuljetuspalveluiden asiakkaista epäedullinen.

Oikeuskäytännöstä ei siten ole löydettävissä selkeää ohjetta siitä, miten kuljetuspalveluista perittävä asiakasmaksu tulisi määrätä. Perustuslain 19 §:n säännös julkiselle vallalle kuuluvasta velvoitteesta turvata jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut, merkitsee kunnille kuitenkin velvollisuutta määritellä palveluista perittävät maksut siten, että ne eivät siirrä palveluja niitä tarvitsevien tavoittamattomiin. Omavastuuosuudesta tehdyn selvityksen mukaan kuljetuspalveluiden maksut eivät ole siirtäneet palveluita niitä tarvitsevien tavoittamattomiin. 

Taksiliikenne käyttää maksuperusteenaan kilometripohjaista hinnoittelua. Aloitteeseen vastaamisen valmistelussa ei lähdetty tarkemmin selvittämään olisiko kahden hinnoitteluperustan käyttäminen mahdollista Matkapalvelukeskuksen sopimustakseissa tai Matkapalvelukeskuksen matkojenvälitysohjelmistossa. Myöskään ei tarkemmin selvitetty miten tietyn taksioikeuden omaavan asiakkaan tai Matkapalvelukeskuksen ns. ylivuotoautojen kohdalla meneteltäisiin. Todetaan kuitenkin, että toiminta- ja järjestelmämuutos olisi monimutkainen ja mitä ilmeisemmin sekaannusta aiheuttava - jos muutos yleensä olisi toteutettavissa.  

Perusturvan toimialan talousarvioissa on varauduttu vammaispalvelulain ja sosiaalihuoltolain mukaisten matkojen järjestämiseen asiakkaille. Talousarviossa v. 2019 nämä summat ovat vammaispalvelulain mukaisten kuljetusten osalta      1 000 000 ja sosiaalihuoltolain mukaisten kuljetusten osalta 428 974 euroa. 

Valmistelijoiden esitys on, että nykyinen Matkapalvelukeskuksen kilometriperusteisen omavastuun maksamisen käytäntö säilytetään vammaispalvelu- ja sosiaalihuoltolain mukaisissa matkoissa.  

Päätösehdotus

Esittelijä

Paula Reponen, hallintoylilääkäri, paula.reponen@rovaniemi.fi

Perusturvalautakunta hyväksyy osaltaan kuntalaisaloitteeseen annetun vastauksen ja esittää sen edelleen kaupunginhallitukselle. Lisäksi perusturvalautakunta esittää kaupunginhallitukselle, että nykyinen Matkapalvelukeskuksen kilometriperusteisen omavastuun käytäntö säilytetään Matkapalvelukeskuksen vammaispalvelu- ja sosiaalihuoltolain mukaisissa matkoissa. 

Päätös

Perusturvalautakunta päätti yksimielisesti vs. toimialajohtajan esityksen mukaisesti.

Valmistelija

Maija Tervo, vt. palvelualuepäällikkö, maija.tervo@rovaniemi.fi
Jari Airaksinen, talouspäällikkö, jari.airaksinen@rovaniemi.fi
Tarja Holländer-Tyni, hallintopäällikkö, tarja.hollander-tyni@rovaniemi.fi
Miikka Ruokamo, hallintolakimies, miikka.ruokamo@rovaniemi.fi
Hannu Kumpula, joukkoliikenneinsinööri, hannu.kumpula@rovaniemi.fi
Seija Säkkinen, kuljetuspäällikkö, seija.sakkinen@rovaniemi.fi

Päätösehdotus

Esittelijä

Esko Lotvonen, kaupunginjohtaja, esko.lotvonen@rovaniemi.fi

Kaupunginhallitus merkitsee perusturvalautakunnan 11.12.2019 § 196 annetun vastauksen tiedoksi ja toteaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuasioista päättäminen kuuluu perusturvalautakunnan toimivaltaan.  

Päätös

Kaupunginhallitus päätti yksimielisesti kaupunginjohtajan esityksen mukaisesti.

Valmistelija

  • Maija Tervo, vt. palvelualuepäällikkö, maija.tervo@rovaniemi.fi
  • Hannu Kumpula, joukkoliikenneinsinööri, hannu.kumpula@rovaniemi.fi
  • Seija Säkkinen, kuljetuspäällikkö, seija.sakkinen@rovaniemi.fi
  • Miikka Ruokamo, hallintolakimies, miikka.ruokamo@rovaniemi.fi
  • Tarja Holländer-Tyni, hallintopäällikkö, tarja.hollander-tyni@rovaniemi.fi
  • Jari Airaksinen, talouspäällikkö, jari.airaksinen@rovaniemi.fi

Päätösehdotus

Esittelijä

  • Johanna Lohtander, palvelualuepäällikkö, johanna.lohtander@rovaniemi.fi

Perusturvalautakunta hyväksyy kuntalaisaloitteeseen annetun vastauksen ja päättää, että nykyinen Matkapalvelukeskuksen kilometriperusteisen omavastuun käytäntö säilytetään Matkapalvelukeskuksen vammaispalvelu- ja sosiaalihuoltolain mukaisissa matkoissa. 

Päätös

Perusturvalautakunta päätti yksimielisesti toimialajohtajan esityksen mukaisesti.

Tiedoksi

Aloitteen tekijät

Muutoksenhaku

OIKAISUVAATIMUSOHJE

Oikaisuvaatimusoikeus
Päätökseen tyytymätön voi tehdä kirjallisen oikaisuvaatimuksen. Oikaisuvaatimuksen saa kuntalain 137 §:n mukaan tehdä se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa (asianosainen) sekä kunnan jäsen. Oikaisuvaatimuksen voi tehdä tarkoituksenmukaisuus- tai laillisuusperusteella.

Oikaisuvaatimusaika ja sen alkaminen
Oikaisuvaatimus on tehtävä 14 päivän kuluessa päätöksentiedoksisaannista. Oikaisuvaatimus on toimitettava Rovaniemen kaupungin kirjaamoon määräajan viimeisenä päivänä ennen kirjaamon aukioloajan päättymistä. Asianosaisen katsotaan saaneen päätöksestä tiedon, jollei muuta näytetä, seitsemän päivän kuluttua kirjeen lähettämisestä. Käytettäessä tavallista sähköistä tiedoksiantoa asianosaisen katsotaan saaneen päätöksestä tiedon, jollei muuta näytetä, kolmantena päivänä viestin lähettämisestä. Kunnan jäsenen katsotaan saaneen päätöksestä tiedon seitsemän päivän kuluttua siitä, kun pöytäkirja on nähtävänä yleisessä tietoverkossa. Tiedoksisaantipäivää ei lueta oikaisuvaatimusaikaan.

Oikaisuvaatimuksen muoto ja toimittaminen
Oikaisuvaatimus on tehtävä kirjallisesti. Oikaisuvaatimus on tekijän, laillisen edustajan tai asiamiehen allekirjoitettava. Siinä tulee mainita tekijän ja jos hän ei ole allekirjoittaja, myös allekirjoittajan nimi, osoite, asuinkunta sekä puhelinnumero, johon asiaa koskevat ilmoitukset voidaan toimittaa. Jos oikaisuvaatimuspäätös voidaan antaa tiedoksi sähköisenä viestinä, yhteystietona pyydetään ilmoittamaan myös sähköpostiosoite.

Oikaisuvaatimuksessa on mainittava päätös, jota vaaditaan oikaistavaksi sekä vaatimuksen sisältö ja perusteet. Oikaisuvaatimukseen on liitettävä asiakirjat, joihin tekijä vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole aikaisemmin toimitettu viranomaiselle.

Oikaisuvaatimus on toimitettava oikaisuvaatimusviranomaiselle ennen oikaisuvaatimusajan päättymistä. Jos määräajan viimeinen päivä on pyhäpäivä, itsenäisyyspäivä, vapunpäivä, joulu- tai juhannusaatto tai arkilauantai, oikaisuvaatimuksen saa tehdä ensimmäisenä arkipäivänä tämän jälkeen. Oikaisuvaatimus on toimitettava viimeistään määräajan viimeisenä päivänä ennen viraston aukioloajan päättymistä. Mikäli oikaisuvaatimus lähetetään postitse, on se jätettävä postiin niin ajoissa, että se ehtii perille viraston aukioloaikana ennen oikaisuvaatimusajan päättymistä. Sähköisen asiakirjan (sähköposti) tulee olla määräaikana viranomaisen käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä siten, että viestiä voidaan käsitellä.

Oikaisuvaatimuksen voi toimittaa myös sähköpostitse. Sähköistä asiakirjaa ei tarvitse täydentää allekirjoituksella, jos asiakirjassa on tiedot lähettäjästä eikä asiakirjan alkuperäisyyttä tai eheyttä ole syytä epäillä. Oikaisuvaatimuksia, jotka sisältävät arkaluonteisia henkilö- tai salassa pidettäviä tietoja, ei tule lähettää suojaamattomassa sähköpostiyhteydessä, suojaamattomalla verkkolomakkeella tai niiden liitteenä.

Oikaisuvaatimus lähetetään aina lähettäjän omalla vastuulla.

Oikaisuvaatimuksen maksu
Oikaisuvaatimuskäsittely on maksutonta.

Oikaisuvaatimusviranomainen ja yhteystiedot

Oikaisuvaatimusviranomainen: Rovaniemen kaupunki, Perusturvalautakunta
Postiosoite: PL 8216, 96101 Rovaniemi
Käyntiosoite: Osviitta asiakaspalvelu Olkkarin Hyvinvointi- ja palvelupisteessä
Koskikatu 25, 2. kerros, Rovaniemi
Sähköpostiosoite: kirjaamo(at)rovaniemi.fi
Puhelin: (016) 3221
Osviitta avoinna: arkipäivisin ma - to kello 9.00 - 16.30 ja pe kello 9.00 - 15.30

Pöytäkirja

Päätöstä koskevia pöytäkirjanotteita ja liitteitä voi pyytää Rovaniemen kaupungin kirjaamosta.

Postiosoite: PL 8216, 96101 Rovaniemi
Käyntiosoite: Osviitta asiakaspalvelu Olkkarin Hyvinvointi- ja palvelupisteessä
Koskikatu 25, 2. kerros, Rovaniemi
Sähköpostiosoite: kirjaamo(at)rovaniemi.fi
Puhelin: 016 3221
Osviitta avoinna: arkipäivisin ma - to kello 9.00 - 16.30 ja pe kello 9.00 - 15.30

Pöytäkirjan tarkastus- ja allekirjoituspäivä sekä pöytäkirjan verkkoon julkaisupäivä esitetään kunkin pöytäkirjan allekirjoitussivulla.