Perustelut
Pohjois-Suomen hallintooikeus on 22.12.2021 antanut kolme ratkaisua (ratkaisut 21/0416/2, 21/0417/2 ja 21/0419/2), jotka kaikki koskevat Rovaniemen kaupungin toteuttamaa organisaatio uudistusta, jossa muun muassa silloisten kehitysjohtajan, perusturvajohtajan ja sivistysjohtajan virat lakkauteettiin sekä uusi sivistys- ja hyvinvointialojen toimialajohtajan virka perustettiin ja kyseinen virka täytettiin.
Sivistys- ja hyvinvointialojen toimialajohtajan virka
Rovaniemen kaupunginhallitus on päätöksellään 16.12.2019 § 503 perustanut sivistys- ja hyvinvointialojen toimialajohtajan viran ja päättänyt viran kelpoisuusehdoista. Viran kelpoisuusehdoksi päätettiin ylempi soveltuva korkeakoukututkinto, sosiaali- ja terveysalan sekä sivistysalan tuntemus, johtamiskoulutus, käytännössä osoitettu johtamistaito ja -kokemus, sekä suomen kielen erinomainen suullinen ja kirjallinen taito.
Kelpoisuusehdot poikkesivat esittelijän esityksestä, jonka mukaan ne olisivat olleet ylempi korkeakoulututkinto, käytännössä osoitettu johtamistaito ja johtamiskokemus sekä suomen kielen erinomainen suullinen ja kirjallinen taito. Esitykseen verrattuna kelpoisuusehtoja siis korotettiin siten, että niihin lisättiin johtamiskoulutus ja sosiaali- ja terveysalan sekä sivistysalan tuntemus.
Päätöksestä on tehty oikaisuvaatimus, joka on käsitelty ja hyväksytty kaupunginhallituksen päätöksellä 10.2.2020 § 52. Sivistys- ja hyvinvointipalvelujen toimialan toimiala-johtajan viran kelpoisuusehdoiksi on muutettu vastaamaan esittelijän esitystä eli kelpoisuusehdoiksi vahvistettiin ylempi korkeakoulututkinto, käytännössä osoitettu johtamistaito ja johtamiskokemus sekä suomen kielen erinomainen suullinen ja kirjallinen taito.
Tästä päätöksestä on valitettu Pohjois-Suomen hallintooikeuteen ja hallinto-oikeus on hylännyt valituksen 22.12.2021 ratkaisulla 21/0416/2. Viran kelpoisuusehdot ovat siten tällä hetkellä kaupunginhallituksen päätöksen 10.2.2020 § 52 mukaiset.
Sivistys- ja hyvinvointialojen toimialajohtajan virantäyttö
Kaupunginhallitus on päätöksellään 16.12.2019 § 507 siirtänyt Antti Lassilan edellä selostetulla päätöksellä perustettuun sivistys- ja hyvinvointialojen toimialajohtajan virkaan.
Päätös on perustunut viranhaltijalain 37 §:än, jonka mukaan työnantajan on viranhaltijan viran päättyessä irtisanomisen sijasta sijoitettava viranhaltija toiseen virkasuhteeseen, jos se on hänen ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella tehtävissä. Lassilan aikaisemmin hoitama sivistysjohtajan tehtävä oli päättymässä 1.1.2020 alkaen viran lakkaamisen vuoksi.
Päätöksestä on tehty neljä oikaisuvaatimusta, jotka Kaupunginhallitus on päätöksellään 10.2.2020 § 53 hylännyt.
Päätöksestä on valitettu Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen, joka on antanut asiassa päätöksen 22.12.2021 21/0417/2. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan Antti Lassila ei ole täyttänyt virkaan siirtohetkellä voimassa olleita sivistys- ja hyvinvointialojen toimialajohtajan viran kelpoisuusehtoja, koska hänellä ei ole ollut nimityshetkisten kelpoisuusehtojen edellytettymää johtamiskoulutusta.
Kehitysjohtajan virkasuhteen irtisanominen
Kaupunginhallitus on päätöksellä 16.12.2019 § 509 päättänyt irtisanoa Riitta Erolan virkasuhteen viranhaltijalain 37 §:n perusteella, koska hänen työtehtävänsä tulivat olennaisesti ja pysyvästi vähentymään 1.1.2020 hänen hoitamansa kehitysjohtajan viran lakkauttamisen vuoksi.
Päätöksestä on tehty oikaisuvaatimuksia, jotka kaupunginhallitus on hylännyt päätöksellä 10.2.2020 § 54.
Riitta Erola on valittanut asiasta Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle, joka on ratkaisulla 22.12.2021 21/0419/2 hyväksynyt valituksen ja kumonnut kaupunginhallituksen alkuperäisen irtisanomispäätöksen 16.12.2019 § 509 ja oikaisuvaatimukseen annetun päätöksen 10.2.2020 § 54 siltä osin, kuin asia koskee Erolan irtisanomista, ja palauttanut asian kaupunginhallitukselle uudelleen käsiteltäväksi.
Hallinto-oikeuden mukaan irtisanomista koskeva päätös on lainvastainen, koska työnantaja ei ole ennen Erolan irtisanomista riittävästi selvittänyt, kenet irtisanomisuhan alaisista henkilöistä sijoitetaan toiseen virkasuhteeseen, kun irtisanomisuhan alaisille ei ole annettu tilaisuutta ilmoittaa kiinnostustaan uusiin perustettaviin virkoihin eikä heidän välillään ole suoritettu ansiovertailua.
Harkinta valitusluvan hakemisesta korkempaan hallinto-oikeuteen
Edellä kerrotuista päätöksistä kaupunki on hallinto-oikeudessa hävinnyt Sivistys- ja hyvinvointialojen toimialajohtajan virantäyttöä ja kehitysjohtajan irtisanomista koskevat asiasta ja nyt harkittavana on,tyydytäänkö ratkaisuihin vai tuleeko näihin hakea valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta.
Jos kaupunki tyytyy päätöksiin omalta osaltaan, riippuvat sen jatkotoimet siitä tekevätkö muut asianosaiset valituksia. Sivistys- ja hyvinvointialojen toimialajohtajan valintapäätöksen kumoamista koskeva hallinto-oikeuden päätös ei ole lainvoimainen ja sen lainvoimaiseksi tuleminen riippuu siitä, valittaako Lassila siitä.
Mikäli Lassila valittaa tai on valittanut päätöksestä, ei kaupunki voi omalta osaltaan panna täytäntöön hallin-to-oikeuden päätöstä, jolla hänen virkasiirtonsa on kumottu ennen kuin valitusasia on ratkennut. Tässä tapauksessa Lassila hoitaisi virkaa siihen saakka, että asia on ratkaistu korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä. Kun asia muiden asianosaiten mahdollisten valitusten valitusten osalta ratkeaa, johtaa päätöksiin tyytyminen kaupungin kannalta siihen, että sen tulee ryhtyä hallinto-oikeuden päätöksistä ilmeneviin toimenpiteisiin. Kaupungin tulee siis suorittaa uudestaan Riitta Erolan ja Antti Lassilan entisten virkojen lakkaamisesta seuraavat toimet ja sivistys- ja hyvinvointialo-jen toimialajohtajan viran täyttäminen.
Mikäli kaupunki ei tyydy hallinto-oikeuden ratkaisuihin, tulee sen hakea valituslupaa, jonka edellytyksenä on asian ennakkopäätösluonne, asiassa tapahtunut ilmeinen virhe tai muu painava syy. Mikäli valituslupa tai valitusluvat myönnetään, edellyttää hallinto-oikeuden päätöksen muuttuminen käytännössä sitä, että korkein hallinto-oikeus pitää hallinto-oikeuden päätöstä lainvastaisena, on eri mieltä lain tulkinnasta tai tulkitsee asiassa esitettyä näyttöä toisin kuin hallinto-oikeus.
Koska kyseessä olevat asiat liittyvät kiinteästi toisiinsa, on niitä koskevat päätökset syytä tehdä samassa yhteydessä. Valittaminen vain toisesta päätöksestä johtaisi jatkotoimien kannalta varsin hankalaan tilanteeseen, kun lainvoimaiseksi mahdollisesti tulevan päätöksen täytäntöönpanemisessa jouduttaisiin ottamaan huomioon toista asiaa koskeva kaupungin oma valitus ja mahdolliset muiden asianosaisten valitukset. Lisäksi päätöksiin tyytymistä tai niistä valittamista koskevien päätösten tulisi käytännössä olla saman sisältöisiä.
Mahdolliset valitusperuteet sivistys- ja hyvinvointialojen toimialajohtajan virantäytössä
Hallinto-oikeus on kyseessä olevassa päätöksessään todennut, että Lassila ei ”ole suorittanut erillistä johtajakoulutusta, eikä hänen reservin aliupsee-rikoulutustaan voida pitää kelpoisuusvaatimuksissa tarkoitettuna johtaja-koulutuksena.”. Tämän vuoksi on todettu, ettei Lassila ole täyttänyt niitä viran kelpoisuusehtoja, jotka ovat olleet voimassa valintahetkellä.
Tältä osain kyseessä on vain toteamus, eikä hallinto-oikeus ole perustellut, miksi Lassilalla ollutta johtamiskoulutusta ei ole pidettävä kelpoisuusvaatimuksen tarkoittamana koulutuksena eikä se ole myöskään ottanut kantaa siihen, mikä koulutus olisi kelpoisuusvaatimuksen täyttävä.
Hallinto-oikeuden perusteluvelvollisuudesta säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (87 §). Oikeuskirjallisuuden mukaan pelkkää ”on katsottava” -tyyppistä perustelua ei ole pidettävä lain edellyttämänä perusteluna. Perustelujen puuttuminen voi johtaa päätöksen kumoamiseen. Kyseessä olevaa päätöstä voidaan siten pitää virheellisenä jo perustelujen puutteellisuuden vuoksi.
Hallinto-oikeuden kelpoisuutta koskevan tulkinnan lopputuloksen arvioinnoissa on puolestaan mielenkiintoista se, että hallinto-oikeus katsoo voivansa tietää, mitä Rovaniemen kaupunginhallituksen enemmistö on päätöksellään 16.12.2019 § 503 termillä ”johtamiskoulutus” tarkoittanut, vaikka hallinto-oikeudella ei ole ollut käytössään minkäänlaista näyttöä kaupunginhallituksen tarkoituksesta eikä kyseisellä termillä ole muutoinkaan mitään vakiintunutta sisältöä, vaan kyseessä on yleiskielinen ilmaus, jolla voidaan tarkoittaa sisällöltään ja laajuudeltaan hyvin erilaisia koulutuksia.
Merkille pantavaa on myös se, että hallinto-oikeus näyttää perusteluissaan muuttaneen termin ”johtamiskoulutus” termiksi ”johtajakoulutus”, joilla voidaan perustellusti katsoa tarkoitettavan laajuudeltaan erilaisia koulutuksia.
Vielä voidaan todeta, että hallinto-oikeus ei ole päätöksessään huomioinut sitä, että se itsekin katsoo Lassilan täyttävän hoitamansa viran kelpoisuusvaatimukset 10.2.2020 lähtien, kun vaatimuksista oli kaupunginhallituksen päätöksellä poistettu johtamiskoulutusta koskeva vaatimus.
Mahdolliset valitusperuteet kehitysjohtajan irtisanomista koskevaan päätökseen
Erolan virkasuhteen irtisanomista koskevassa asiassa on oikeudellisesti kyse siitä, kuinka on tulkittava viranhaltijalain 37 §:ässä työnantajalle säädettyä velvollisuutta selvittää se, voidaanko irtisanomisuhan alla oleva viranhaltija irtisanomisen sijasta siirtää toiseen virkasuhteeseen tai työsuhteeseen. Käytännössä kyse on tässä tapauksessa siitä, onko uutta sivistys- ja hyvinvointijohtajan tehtävää voitu tarjota vain Lassilalle niin kuin nyt on tehty, vai olisiko sitä tullut tarjota sekä Lassilalle että Erolalle ja suorittaa heidän välillään virkavalinta.
Kaupunki on soveltanut viranhaltijalain 37 §:ä sen esitöistä (HE 196/2002 s. 55) ilmenevän tulkintaohjeen mukaisesti niin, että irtisanomisuhan alaiselle viranhaltijalle on tarjottu ensisijaisesti sellaista virkaa, joka lähinnä vastaa hänen entistä virkasuhdettaan. Kaupungin tekemän arvion mukaan uusi sivistys- ja hyvinvointialojen toimialajohtajan virka oli sisällöltään ja vastuiltaan lähinnä Lassilan hoitamaa sivistysjohtajan virkaa. Kehitysjohtajan tehtävää lähinnä vastaavaksi tehtäväksi katsottiin puolestaan aikuisten ja työikäisten palvelualueen palvelualuepäällikön virka, jonka kelpoisuusehtoja Erola ei kuitenkaan täyttänyt.
Hallinto-oikeus on siis Erolan irtisanomista koskevassa päätöksessään katsonut, että kaupungin olisi tullut tarjota hänellekin mahdollisuus ilmoittaa kiinnostuksensa perustettavaan sivistys- ja hyvinvointijohtajan virkaan ja tehdä sen jälkeen ansiovertailu Erolan ja Lassilan kesken.
Myö tämä päätös on perusteuiden osalta pyuuttellinen, sillä hallinto-oikeus ei ole päätöksessään ottanut kantaa siihen, miksi kaupungin on tullut ohittaa viranhaltijalain 37 §:n esitöissä ilmaistu tulkintaohje, jonka mukaan uutta tehtävää on tullut tarjota viranhaltijalle, jonka entistä virkasuhdetta se lähinnä vastaa.
Viranhaltijalain 37 §:n tulkinnan ja kaupungin menettelyn oikeellisuuden arvioinnon osalta on huomionarvoista myös se, että Lapin käräjäoikeus on Erolan tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain nojalla nostaman kanteen johdosta 30.9.2021 antamassaan, kanteen hylänneessä päätöksessä katsonut kaupungin menetelleen Erolan irtisanomisessa ja Lassilan virkaan siirtämisessä viranhaltijalain mukaisesti ja muutoinkin asianmukaisesti. Käräjäoikeus on päätöksessään ottanut kantaa muun ohella juuri siihen, onko kaupunki menetellyt oikein irtisanoessaan Erolan ja siirtäessään Lassilan uuteen virkaan ilman hakumenettelyä.
Käräjäoikeuden päätös ei sido hallintotuomioistuinta, mutta sen painoarvon kannalta merkittävää on se, että se perustuu huomattavasti laajempaan näyttömateriaaliin ja on perusteltu yksityiskohtaisemmin ja laajemmin kuin hallinto-oikeuden päätös.
Yhteenveto
Edellä kerrotuin tavoin hallinto-oikeuden ratkaisut 21/0417/2 ja 21/0419/2 ovat perustelujen osalta puuttelliset ja päätös 21/0419/2 on myös ristiriidassa samaa asiaa koskevan käräjäokeuden ratkaisun kanssa. Näin ollen, mikäli ratkaisuihin tyydytään, jää asia epäselväksi ja kaupungilta puuttuu selkeä oikeusohje niihin tilanteisiin, jossa organisaatiota uudistetaan ja virkojen järjestellään uudelleen. Hallinto-oikeuden päätösten lainvoimaiseksi jääminen voi johtaa myös kaupunkia kohtaan esitettävään, palkanmenetykseen perustuvaan vahingonkorvauskanteeseen, mikäli sivistys- ja hyvinvointijohtajan virkavalinta tulisi muuttumaan. Tämä seikka osaltaan puoltaa sitä, että hallinto-oikeuden päätökset pyrittäisiin saamaan kumoutumaan.
Hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen vaillinaisuuden ja käräjäoikeuden ja hallinto-oikeuden päätösten ristiriitaisuuden vuoksi on perusteltua hakea asiaan korkeimman hallinto-oikeuden kannanottoa. Valitusluvan hakemisen voidaan katsoa olevan perusteltua asian ennakkopäätösluonteella ja valittamisen lain virheellisen soveltamisen perusteella.
Päätös
Henri Ramberg ja Miikka Keränen poistuivat esteellisinä asian käsittelyn ja päätöksenteon ajaksi (Hallintolaki 24 § 7 kohta, osallistunut aiemmin asiaan liittyvän valituksen / oikaisuvaatimuksen tekemiseen.)
Kaupunginlakimies Ville Vitikka poistui esteellisenä asian käsittelyn ja päätöksenteon ajaksi (Hallintolaki 24 § 7 kohta, kaupunginlakimies on asianosaisen esimies).
Varajäsen Matti Huutola liittyi kokoukseeen.
Toiseksi pöytäkirjantarkastajaksi valittiin Riku Tapio.
Kaupunginhallitus kuuli asiassa henkilöstölakimies Hanna Haurista.
Riku Tapio esitti Terhi Heikkilän, Timo Tolosen, Matti Huutolan ja Raija Kerättären kannattamana, että kaupunginhallitus merkitsee Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen tiedoksi ja päättää tyytyä siihen.
Kaupunginhallitus hyväksyi puheenjohtajan esityksen, jonka mukaan asiassa suoritetaan äänestys, jossa ne, jotka ovat kaupunginjohtajan esityksen kannalla vastaavat JAA, ja ne jotka ovat Tapion esityksen kannalla vastaavat EI.
Suoritetussa äänestyksessä annettii 2 JAA -ääntä ja 8 EI -ääntä, yksi oli poissa. Puheenjohtaja totesi, että Tapion esitys on tullut kaupunginhallituksen päätökseksi.
Kaupunginjohtaja ja Päivi Alaoja pyysivät merkitsemään pöytäkirjaan eriävän mielipiteensä.
Kaupunginhallitus piti tauon tämän asian käsittelyn jälkeen klo 17.32 -17.42.
Eriävä mielipide
Kaupunginjohtaja Ulla-Kirsikka Vainion eriävä mielipide:
Koska Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden ratkaisut 21/0417/2 ja 21/0419/2 ovat perustelujen osalta puutteelliset ja päätös 21/0419/2 on myös ristiriidassa samaa asiaa koskevan käräjäoikeuden ratkaisun 30.9.2021 L 20/6485 kanssa valitusluvan hakeminen olisi perusteltua. Asian jääminen hallinto-oikeuden ratkaisujen varaan jättää useita virkajärjestelyihin liittyviä oikeudellisia kysymyksiä avoimiksi tai tulkinnanvaraisiksi. Tämä voi aiheuttaa ongelmia päätösten täytäntöönpanon osalta mikäli muiden asianosaisten valitukset tulisivat menestymään. Lisäksi hallinto-oikeuden ja käräjäoikeuden päätösten ristiriitaisuus luo oikeudellisesti epäselvän tillanteen, joka voi aiheuttaa ongelmallisia tilanteita seuraavia virkajärjestelyitä tehtäessä ottaen huomioon muun muassa kunnan ja hyvinvointialueen viranhaltijasta annetun lain 37§:n mukaisen työnantajaan kohdistuvan uudelleen sijoittamisvelvoitteen.
Eriävä mielipide:
"Katsomme, että kaupunginjohtajan päätösesityksessä ja Johannes Aholan muistiossa 26.1.2022 on esitetty keskeiset perusteet - mm. käräjäoikeuden ja hallinto-oikeuden ristiriitaiset päätökset - valittaa Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Emme katso omaavamme sellaista lainopillista osaamista, että voisimme poiketa valmistelijan, esittelijän ja asianajaja Johannes Aholan suosituksista.
Päivi Alaoja
Reijo Jylhä"