Perustelut
Lapin ELY-keskus ja Lapin liitto ovat 16.6.2025 pyytäneet sidosryhmiltä lausuntoa Lapin ilmasto- ja energiastrategiasta.
Lapin ilmasto- ja energiastrategia koostuu Lapin ilmastonmuutoksen hillintäsuunnitelmasta, ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelmasta, energiastrategiasta sekä viestintä- ja osallisuussuunnitelmasta.
Strategiatyön tavoitteena on toimeenpanna alueellisia ja kansallisia ilmastotavoitteita Lapin alueella. Suomen ilmastolain tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 60 % vuoteen 2030 mennessä, 80 % vuoteen 2040 mennessä ja 90–95 % vuoteen 2050 mennessä. Lisäksi Suomi on sitoutunut saavuttamaan hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä. Työssä huomioidaan myös EU:n ilmastotavoitteet.
Lapin hillintäsuunnitelman tavoitteena on suunnitella toimet kansallisten päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi sekä esittää keinot päästä HINKU-maakuntatavoitteeseen.
Lapin ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman tavoitteena on tukea toimialoilla tapahtuvaa ilmastonmuutoksen vaikutusten tunnistamista ja edistää toimialojen sopeutumista ja varautumista Lapissa.
Lapin energiastrategian tavoitteena on ohjata energia-alan kehittämistä Lapissa.
Lapin ilmastoviestinnän ja -osallisuuden suunnitelman tavoitteena on kannustaa toimijoita ja yksittäisiä kansalaisia osallistumaan ilmastotyöhön viestimällä faktapohjaisesti ja ymmärrettävästi ilmastotyöhön liittyvistä tavoitteista ja mahdollisuuksista.
Esitys lausunnoksi:
Strategian yleistavoitteet ja ilmastonmuutoksen hillintäsuunnitelma
Strategian kunnianhimoiset ja kannatettavat yleistavoitteet sekä seuranta- ja arviointiprosessi on kuvattu selkeästi. Mainittakoon, että kappaleen 1.1 kuvassa esitetty Lapin kuntien ilmastotyön tilanne tullee muuttumaan syksyn 2025 aikana. Rovaniemen kaupungin liittyminen Julkisten alojen energiatehokkuussopimukseen (JETS ent. KETS) on parhaillaan valmistelussa.
Ilmastolaissa säädetyt kansalliset päästövähennys- ja hiilineutraaliustavoitteet ovat hyvä lähtökohta myös maakuntatasolla. Pienille maa- ja metsätalousvaltaisille kunnille tavoitteiden saavuttaminen voi osoittautua haasteelliseksi.
HINKU-tavoitteiden saavuttaminen vaatii 80 % päästövähennystä vuodesta 2007 vuoteen 2030. HINKU-maakunnan HINKU-kuntien tulee kattaa vähintään 80 % maakunnan asukasmäärästä, mistä seuraa, että Lapin HINKU-maakuntatavoite edellyttää Rovaniemen kaupungin liittymistä HINKU-kunnaksi. HINKU-laskennassa käytetään päästöhyvityksiä, joista suurin osa koostuu tuulivoimasta saatavista hyvityksistä. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) skenaariotyökalun perusskenaarion mukaan yksikään Suomen 99:stä HINKU-kunnasta ei tule saavuttamaan HINKU-tavoitetta ilman merkittäviä tuulivoimahyvityksiä.
Rovaniemen kaupunki on sitoutunut kansallisiin päästövähennystavoitteisiin ja pyrkii sekä uskoo ylittävänsä ne, mutta HINKU-tavoitteisiin sitoutuminen vaikuttaa epärealistiselta niin Rovaniemen kuin Lapin maakunnankin osalta.
Rovaniemen alueella on esiselvitys- tai selvitysvaiheessa noin 560 MW uutta tuulivoimaa. HINKU-tavoite vaatisi noin 700 MW uutta tuulivoimaa tai vastaavia perusskenaarion ylittäviä päästövähennyksiä vuoteen 2030 mennessä. Suomen energiateollisuus ry:n arvion mukaan vajaa kolmannes tuulivoimahankkeista etenee käyttöönottoon saakka ja aikataulu on keskimäärin 4–7 vuotta suunnittelusta toimivaan tuulivoimalaan. On siis erittäin epätodennäköistä, että Rovaniemi voisi saavuttaa merkittävästi päästövähennyksistä riippuvaisen vuoden 2030 HINKU-tavoitteen.
Finnish Consulting Groupin (FCG) vuonna 2024 tekemän Lapin tuulivoima- ja aurinkoenergiaselvityksen mukaan koko Lapin alueelle olisi teoriassa mahdollista pystyttää noin 1700 tuulivoimalaa nykyisen 188:n lisäksi. Mikäli kaikki Lapin kunnat saavuttaisivat kansallisen -60 % päästövähennystavoitteen vuoteen 2030 mennessä, HINKU-maakuntatavoitteen toteutuminen vaatisi lisäksi käytännössä kaikkien 1700 teoriassa mahdollisen tuulivoimalan käyttöönottoa ennen vuotta 2030.
Edellä esitetyn perusteella on syytä tarkastella kriittisesti Lapin mahdollisuuksia saavuttaa HINKU-tavoitteet.
Luvun 4 Lapin käyttöperusteisten päästöjen tarkastelussa käytetään vertailuvuotena vuotta 2005. Eurooppalaisen ja Suomen ilmastolain vertailuvuosi on 1990, HINKU-tavoitteiden vertailuvuosi on 2007 ja EU:n taakanjakosektorin tavoitteiden vertailuvuosi on 2005. Luvun kuvissa on selkeästi esitetty päästökehitys vuodesta 1990 vuoteen 2023, mutta luvun alussa olisi suositeltavaa esittää esim. taulukkomuodossa eri laskentatavoissa käytetyt vertailuvuodet ja kertoa miksi kappaleessa 4 käytetään vertailuvuotena juuri vuotta 2005.
Kappaleessa 4.4 käsitellään kulutusperäisiä päästöjä. Kappaleen alussa olisi hyvä esittää kuinka kulutusperäiset päästöt poikkeavat käyttöperusteisista päästöistä.
Luvussa 5 olisi syytä selittää muuttuvien päästökerrointen vaikutusta päästöhyvitysten määrään.
Luvun 6 keskeisiä päästövähennystoimia kuvaavissa taulukoissa olisi suositeltavaa, niiltä osin kuin se on mahdollista, esimerkkien avulla kuvata toimien konkreettisia vaikutuksia, esim. 10 % lämmitystapamuutos öljylämmitteisissä rakennuksissa vähentää päästöjä x ktCO2, sähköautojen osuuden lisääntyessä 1 %, päästöt vähenevät x ktCO2, x hehtaarin ennallistaminen vähentää päästöjä tai lisää hiilinieluja x ktCO2 jne.
Ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma
Lapin ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman tavoitteet, ilmastonmuutoksen havaitut ja ennustetut vaikutukset sekä niihin liittyvät haavoittuvuudet, altistumiset ja vaaratekijät on esitetty hyvin. Myös sektorikohtaiset riskien arvioinnit ja sopeutumisen toimenpiteet sekä suunnitelman toimeenpano, seuranta ja arviointi on käsitelty hyvin kattavasti.
Lapin energiastrategia
Lapin energiastrategia on esitetty selkeästi ja helposti ymmärrettävässä muodossa.
Energiatehokkuusdirektiivin (EED) lisäksi strategiassa olisi hyvä huomioida alueidenkäyttölain energiatehokkuusvaatimukset uusiutuvan energian vähimmäisosuuden ja lähes nollaenergiarakennusten osalta. Nämä vaatimukset vaikuttavat mm. rakennusten energialähteiden ja rakennusmateriaalien valintaan sekä kiinteistöjen elinkaaren hallintaan. Myös uusitun rakennusten energiatehokkuusdirektiivin (EPBD) vaatimukset olisi syytä ottaa huomioon. EPBD vaatii energiatehokkuusasioiden huomioimista uuden rakentamisen, kiinteistöjen ylläpidon sekä korjausrakentamisen osalta. EPBD:n asettamien vaatimusten toteuttamiskelpoisuutta aurinkoenergialaitteistojen asentamisen suhteen sekä uusissa että jo olemassa olevissa rakennuksissa Lapin olosuhteissa olisi syytä analysoida. Lisäksi olisi hyvä tarkastella kuinka Lapissa varmistetaan vähintään 38 % uusiutuvien energiaosuuksien tavoite ostosähkön osalta.
Taulukossa 1. esitetään toimenpiteenä kuntien ja julkisen alan toimijoiden liittyminen julkisten alojen energiatehokkuussopimukseen. Tässä yhteydessä voisi olla hyvä mainita, että myös elinkeinoelämälle ja kiinteistöalalle on tarjolla oma energiatehokkuussopimuksensa.
Viestintä ja osallisuus
Osallisuuden ja oikeudenmukaisuuden periaatteet ja tavoitteet on kattavasti esitetty ja taustoitettu, samoin haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät ja tulevaisuuden tarpeiden ennakointi. Tavoitteisiin/toimenpiteisiin olisi hyvä lisätä kestävyys-/ilmastokasvatus osaksi kuntien opetussuunnitelmaa varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle? Esimerkiksi Rovaniemellä on laadittu hanketyönä peruskouluille Arktisen kestävyyden tiekartta opetusmateriaaleineen. Tiekarttaa voisivat myös muut kunnat hyödyntää, päivittää ja soveltaa.
Viestinnän toimenpiteisiin voisi lisätä kuntien välisen tiedonvälityksen vihreän siirtymän ja ympäristönsuojelun kehityshankkeista ja kokemuksista (hyvistä ja heikoista käytännöistä) sekä vihreiden investointien ja kehityshankkeiden vaikutuksista esimerkiksi talouteen, terveyteen tai resursseihin. Resurssien jako kuntien välillä hankkeita suunniteltaessa ja toteutettaessa sekä rahoitusta haettaessa on maakunnan kokonaisvaltaisen vihreän siirtymän kannalta olennaista. (Yhteis-)hankkeet voivat olla merkityksellisiä osallisuuden kannalta, sillä yleensä niihin on sisäänkirjoitettu kuntalaisia/toimialoja/päätöksentekijöitä osallistavia ja viestinnällisiä elementtejä.