Perustelut
Aloite Lapinkadun pysäköinnin kieltämisen selvittämisestä
Maria-Riitta Mällinen on tehnyt seuraavan aloitteen:
"Lapinkadun jatkuva katupysäköinti on muodostunut ongelmalliseksi, kun Lapinkatu 5 on rakennettu kerrostalo. Yhtiö ei ole rakentanut riittävästi pysäköintipaikkoja, vaan osa asukkaista ja heidän vieraat käyttävät katua pysäköinnissä säännöllisesti. Jatkuva katupysäköinti heikentää turvallisuutta, vaikeuttaa tai jopa estää hälytysajoneuvojen liikkumista tiellä sekä vaikeuttaa teiden kunnossapitoa. Tie on osin niin kapea, että on vaikea poistua omalta tontilta autojen pysäköinnin vuoksi. Tiellä ei ole jalankulkijoille omaa väylää, joten hekin kulkevat samalla tielle. Tilanne heikentää asuinviihtyisyyttä ja tulehduttaa asuinyhteisön välejä. Ensiaskeleena Rovaniemelläkin voisi tällaisissa tapauksissa kokeilla vuoropysäköintiä, jolloin pysäköinnin haitat jakaantuisivat eri puolille katua ja samalla pystyisimme suitsimaan vakituista pysäköintiä kadun varressa. Toinen vaihtoehto on pysäköinnin kieltäminen kokonaan.
Aloite ei koske Lapinkadun alkua, jossa tie on leveä ja pysäköinnistä ei ole aiheutunut ongelmia. Myös muiden alueiden kohdalla asiat tulisi ratkaista pikaisesti, jotta kerrostalojen kaavoitus ja lisääminen olisivat jatkossakin yleisesti hyväksyttäviä uusille alueille. Kaavoituksen osalta tulee huomioida, että paikoitusta on riittävästi. Esitän, että Lapinakadun kadunvarsipysäköintiin etsitään alueella toimiva ratkaisu, esimerkiksi vuoropysäköinnillä tai kieltämällä pysäköinti ongelmallisesta kohdasta."
Vastaus aloitteeseen
Asukkaiden päivittäisen pysäköinnin järjestämisvastuu kuuluu kullekin kiinteistölle. Samoin pysäköinti on järjestettävä kiinteistössä olevien liiketilojen asiakkaille. Kiinteistöiltä edellytettävää pysäköintipaikkojen vähimmäismäärää säädellään asemakaavassa. Tätä ohjaa Kaupungin hallituksessa 24.05.2021 §193 hyväksytty Rovaniemen pysäköintinormi. Normi ei kuitenkaan takaa kiinteistön kaikille asunnoille omaa autopaikkaa tai kiinteistöllä asioiville riittävää paikkatarjontaa. Normissa on nähtävillä pyrkimys siihen, että jos sijainnissa on hyvät kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen edellytykset, asumisen kustannuksia ei vaatimuksella runsaista autopaikoista kasvateta niillä asukkailla, jotka tulevat toimeen ilman omaa autoa. Markkinoiden sääntelyn on sitten ajateltu johtavan kysynnän mukaisten autopaikkojen syntymiseen kiinteistölle.
Kadunvarsipysäköinti yleistyi 60-luvun nopean autoistumisen myötä. Kiinteistöjen autopaikat oli sotien jälkeen mitoitettu vastaamaan silloista paikkatarvetta ja kun autojen määrä kasvoi lyhyessä ajassa 60- ja 70-luvuilla, kerrostalokiinteistöjen piha-alueet muuttuivat tiiviisti rakennetuilla keskusta-alueilla kokonaisuudessaan pysäköintialueiksi ja pihojen viheralueet saivat väistyä parkkipaikkojen tieltä.
Kun tämäkään ei riittänyt pysäköintitarpeisiin alettiin katualueita käyttää myös asukkaiden ja liiketilojen pysäköintipaikkoina. Julkisen tilan käyttöä pysäköintiongelman ratkaisuna alettiin pitää välttämättömyytenä ja autoilun kasvua kaupungin elinvoiman kannalta edistettävänä asiana. 90-luvulta alkaen katutilaan alettiin vähitellen sijoittaa uusia tarpeita. Jalkakäytävät olivat jo aiemmin kuuluneet tiiviiseen kaupunkikeskustaan, mutta nyt alettiin hakea omaa tilaa pyöräilylle. Katutilan viihtyisyys alettiin myös nähdä tärkeänä. Kun katutila on yleensä mitoitettu vain perustehtävään liikenneväylänä ja kunnallistekniikan sijoituspaikkana, niin pysäköintimahdollisuus on se mistä joudutaan
tinkimään.
Lähtökohtaisesti 2000-luvulla on ajateltu, että kadunvarsipysäköinin tehtävänä on palvella lyhytaikaista asiointi- ja vierailupysäköintiä. On myös katsottu, että tällaista pysäköintimahdollisuutta tarjotaan siellä, missä se on mahdollista kohtuuttomasti haittaamatta liikkumista tai kadun kunnossapitoa. Tämä näyttäytyy yleensä niin, että kapealla tonttikadulla pysäköinti on kielletty kadun toisella puolella ja sallittu toisella.
Ongelmattominta pysäköinti on saadun asukaspalautteen ja myös katujen kunnossapidon näkökulmasta ollut alueella, missä pysäköinti on maksullista arkisin klo 8 – 18 ja lauantaina 10-16 sekä muina aikoina vapaata. Tällä alueella pysäköinti on pääasiassa tavoitteen mukaisesti asiointiin liittyvää ja kadunvarsi tyhjänä yöaikaan, jolloin myös kunnossapito onnistuu.
Eniten ongelmia on Ratantauksen (3. kaupunginosa) ja Rantaviirin alueilla. Näillä alueilla on meneillään maankäytön muutos, jossa omakotitontteja yhdistämällä kaavoitetaan kerros- ja rivitalotontteja. Muutos tapahtuu väistämättä vähitellen, joten kaavassa katualueet säilyvät ennallaan. Katualueiden leveys on tyypillisesti 8-12 metriä ja sille mahtuva katu on päällysteleveydeltään 4,5 – 5 metriä. Katutilaan ei mahdu toteuttamaan erillistä jalkakäytävää tai pysäköintitilaa. Kun tähän yhdistetään rakentuvien kerrostalojen pieni asuntokoko ja autopaikkavaatimukset, jossa ei välttämättä edellytetä edes yhtä autopaikkaa jokaiselle asunnolle, ollaan ongelman ytimessä. Useissa talouksissa on myös useampia autoja. Asiaa on osaltaa pyritty ratkomaan nykyisissä autopaikkanormeissa asettamalla vaatimuksia vieraspysäköinnille, huoltoliikenteelle ja liikuntaesteisten paikoille. Normin vaatimukset alkavat vaikuttaa vasta uusien rakennuslupien kautta.
Kadunpitäjän näkökulmasta toimivinta ja helpointa olisi kieltää kadunvarsipysäköinti kokonaan. Perusteltua onkin pyrkiä edellä viitattuihin periaatteisiin nojautuen estämään jatkuva auton pito kadun varressa. Myös asuntoalueilla on kuitenkin tarvetta asiointi- ja vieraspysäköinnille. Kotiin toimitettavat palvelut ovat kasvussa. Asunnoilla käy kodinhoito- ja siivouspalveluiden työntekijöitä sekä esimerkiksi tavaroita kotiin toimittavia kuljetus- ja lähettipalveluita. Näille ei ole useinkaan varattu paikkaa kiinteistöjen pihoilta ja vieraspaikkojakin on hyvin rajallinen määrä. Myös omakotitalossa asuva tarvitsee lisätilaa pysäköintiin esimerkiksi juhlatilaisuuksien järjestämiseksi.
Tilanteen parantamiseksi asiaa on pidempään pohdittu yhdyskuntatekniikan yksikössä. Nyt toimintamalleja on haettu kunnossapidon ja pysäköinninvalvonnan näkökulmia yhdistämällä. Tulevana talvena kokeillaan mallia, jossa pysäköinti kadulla kielletään kokonaan kadun toisella reunalla ja toisella reunalla pysäköinti on kielletty talvikaudella yhtenä päivänä viikossa. Tällöin kunnossapito koko kadun leveydeltä on mahdollista. Kapeimmilla, alle 5 metrin päällysteleveyden kaduilla, on pysäköinti kadun toimivuuden turvaamiseksi kiellettävä kokonaan. Tällainen on tilanne esimerkiksi aloitteen Lapinkadulla.
Alueilla, joissa on runsaasti työpaikka- ja asiointipysäköintiä, on syytä jatkossa harkita joko maksullisuuden tai kiekkopysäköinnin ottamista käyttöön. Maksullisuus on käyttäjän näkökulmasta kiekkopysäköintiä joustavampi tapa hallita pysäköintiä. Pysäköinti voidaan aina ajoittaa todellisen tarpeen mukaan ja nykyisin mobiilimaksaminen mahdollistaa maksamisen vain käytetyn ajan mukaan.
Aloitteessa ehdotettu vuoropysäköinti ei ratkaise täysin kunnossapidon toimivuutta, vaikka poistaakin autojen jatkuvasta seisottamisesta aiheutuvan haitan. Lisäksi vuoropysäköinti on säännöiltään haastava tulkittava ja aiheuttaa varsinkin alkuvaiheessa tulkintavirheistä johtuvaa virhepysäköintiä. Tämä taas johtaa virhemaksuihin ja ajoneuvojen siirtoihin kunnossapidon tieltä ja sitä kautta ylimääräisiä kustannuksia autoileville kaupunkilaisille.