Perustelut
Viite: Apulaisoikeusasiamiehen päätös 2.12.2025, dnro EOAK/455/2024 ja EOAK/2663/2024, ”Kuntien yhdistymissopimus ja kaupungin menettely teiden kunnossapidossa”.
Asia: Toimenpideilmoitus
Apulaisoikeusasiamies on katsonut Rovaniemen kaupungin menetelleen hyvän hallinnon ja alueidenkäyttölain vastaisesti päättäessään yleiskaava-alueiden teiden kunnossapidosta ilman riittävää arviota alueiden toteutuneesta maankäytöstä ja asemakaavoituksen tarpeesta. Huomiota kiinnitetään erityisesti kuntaliitoksen jälkeiseen tilanteeseen Imarin alueella sekä kuntalaisten yhdenvertaiseen kohteluun ja luottamuksensuojaan. Oikeusasiamies on pyytänyt Rovaniemen kaupunkia ilmoittamaan toimenpiteistään oikeusasiamiehen kansliaan 1.6.2026 mennessä.
Apulaisoikeusasiamiehen päätös ei anna aihetta muuttaa Rovaniemen kaupungin yksityisteiden avustamista koskevia käytäntöjä. Kaupunki kuitenkin ottaa ratkaisussa esitetyt huomiot ja moitteet huomioon toiminnassaan sekä arvioidessaan maankäytön ja kaavoituksen kehittämistarpeita.
Yksityisteiden avustamista koskeva päätöksenteko perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön, oikeuskäytäntöön sekä kunnan harkintavaltaan, eikä ratkaisussa ole esitetty sellaisia seikkoja, jotka edellyttäisivät muutoksia tähän arvioon.
Ratkaisussa on todettu, että yksityisteiden avustusperusteista päättäminen kuuluu kunnan harkintavaltaan. Tätä arviointia tukee myös asiassa annettu lainvoimainen hallinto-oikeuden ratkaisu.
Ratkaisu tullaan huomioimaan maankäytön suunnittelussa, erityisesti arvioitaessa asemakaavoituksen tarvetta alueidenkäyttölain mukaisesti.
Perustelut
Kunnan maapolitiikka ja kaavoitusmonopoli (AKL 5, 5 a ja 20 §)
Alueidenkäyttölain 20 §:n mukaan kunta vastaa alueidensa kaavoituksesta ja maapolitiikasta. Rovaniemen kaupungilla on siten kaavoitusmonopoli, joka antaa kaupungille oikeuden ja velvollisuuden päättää kaavoituksen käynnistämisestä ja toteuttamisesta kunnan alueella ottaen huomioon maankäytön kehittämistä koskevat tavoitteet.
Kaupungilla on harkintavaltaa siinä, milloin ja miten yksityiskohtaisempi kaavoitus, kuten asemakaavoitus, on perusteltua käynnistää eri alueilla.
Kaupunki toteaa, että alueidenkäyttölaki ja hyvä hallinto edellyttävät kaavoitustarpeen jatkuvaa arviointia alueiden kehityksen myötä. Kaupunki ottaa tämän arviointivelvoitteen huomioon maankäyttö- ja kaavoitusprosesseissaan.
Asemakaavoituksen tarkoituksenmukaisuus yleiskaava-alueilla
Apulaisoikeusasiamies on arvioinut, että kaupungin olisi tullut tarkastella yleiskaava-alueiden toteutunutta maankäyttöä, yhdyskuntarakenteen kehittymistä sekä asemakaavoituksen tarkoituksenmukaisuutta ennen yksityisteiden kunnossapitokäytäntöjen muuttamista.
Kaupungin lähtökohtana on, että asemakaavoituksen käynnistäminen yleiskaava-alueilla on tarkoituksenmukaista vain, jos maankäytön kehitys ja palvelutarpeet sitä selkeästi edellyttävät. Useilla Rovaniemen reuna-alueilla, mukaan lukien Imarin alue, on voimassa oikeusvaikutteinen yleiskaava, eikä merkittävää väestö- tai rakennuskehitystä ole tapahtunut. Näissä olosuhteissa asemakaavoituksen käynnistyminen ei ole automaattista, vaan sen tarve arvioidaan tapauskohtaisesti.
Asemakaavoitus tuo maanomistajille merkittäviä uusia oikeusvaikutuksia ja velvoitteita, kuten sitovat käyttötarkoitukset, kunnallistekniikkaan liittymisvelvollisuuden, maaluovutuksia ja kehittämiskorvauksia, jotka voivat muodostua kohtuuttomiksi, ellei alueen kehitys tue asemakaavoituksen hyötyjä. Pelkästään tienpidon järjestämiseen liittyvät kysymykset eivät sellaisenaan muodosta riittävää perustetta asemakaavoituksen käynnistämiselle, koska asemakaavoitus on maankäytön kokonaisvaltaiseen ohjaamiseen tarkoitettu väline ja vaikutuksiltaan merkittävä toimenpide.
Asemakaavoitus aiheuttaa myös kunnalle merkittäviä kustannuksia muun muassa infrastruktuurin rakentamisen ja ylläpidon kautta, eikä asemakaavoitus ole kuntataloudellisesti perusteltua tilanteissa, joissa alueella ei ole todellista toteuttamistarvetta.
Imarin alue sisältyy oikeusvaikutteiseen yleiskaavaan niin sanottuna palvelukylänä, ja yleiskaavassa on varauduttu asemakaavoitukseen sillä edellytyksellä, että valtatie 4:n liittymäalueen liikennejärjestelyt toteutetaan. Tätä edellytystä ei ole vielä täytetty, minkä vuoksi asemakaavoitusta ei ole voitu käynnistää, mutta kaupunki varautuu viemään asemakaavoitusta eteenpäin, kun edellytykset täyttyvät ja maankäytön kehitys sitä puoltaa.
Yksityistielain soveltaminen, tienpito, tiekunnat ja kunnan harkintavalta
Yksityistielain (560/2018) mukaan tienpitovelvollisuus kuuluu tieosakkaille. Lain 84 §:n mukaisesti kunta voi harkintansa mukaan avustaa yksityisteitä, ja avustamisen edellytyksenä on tiekunnan perustaminen sekä tietojen merkitseminen yksityistierekisteriin. Lainsäädäntö rajoittaa siten kunnan mahdollisuuksia avustaa järjestäytymättömiä teitä, eikä kunta voi käyttää varoja sellaisten yksityisteiden kunnossapitoon, joilla ei ole tiekuntaa.
Rovaniemen kaupunki uudisti yksityisteiden avustus- ja hoitokäytännöt vuonna 2019 vastaamaan voimassa olevaa lainsäädäntöä. Vanhat sopimukset irtisanottiin siirtymäajan puitteissa, ja tiekuntien perustamista tuettiin ohjeistuksella. Vuonna 2023 avustuskriteerit yhtenäistettiin, ja nykyisin avustuksia myönnetään ainoastaan tiekunnallisille teille yhtenäisin ja läpinäkyvin perustein.
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on lainvoimaisessa ratkaisussaan katsonut, että kaupungin yksityisteitä koskevat päätökset ovat lainmukaisia. Hallinto-oikeus totesi, ettei kaupungilla ole velvollisuutta ottaa yksityisteitä hoitoonsa tai avustettavakseen, eikä päätöksillä ole rikottu yhdenvertaisuusperiaatetta. Ratkaisu tukee kaupungin näkemystä siitä, että yksityisteiden avustamista koskevat käytännöt ovat lainmukaisia ja kuntalaisia kohdellaan yhdenvertaisesti.
Kaupunki on lisäksi ottanut huomioon luottamuksensuojan periaatteen toteuttaessaan muutokset hallitusti siirtymäajan ja ennakoivan ohjauksen avulla.
Edellä kerrotuin perustein Rovaniemen kaupunki katsoo, että sen yksityisteiden avustamista koskevat käytännöt ovat voimassa olevan lainsäädännön ja oikeuskäytännön mukaisia. Rovaniemen kaupunki arvioi asemakaavoituksen käynnistämisen tarkoituksenmukaisuutta yleiskaava-alueilla siten, että toimenpiteeseen ryhdytään vain, jos maankäytön kehitys ja palvelutarpeet sitä selkeästi edellyttävät.